I decided to make this blog bilingual; Finnish and English. At some point maybe Swedish and Spanish, too.
Suomen ensimmäisen yliopiston, Turun akatemian, avajaisissa vuonna 1640 piispa Rothoviuksen kerrotaan sanoneen, että yliopiston perustaminen on maailman luomisen jälkeen parasta mitä Ruotsin valtakunnan itäiselle niemelle on sattunut. Rothovius näki, että yliopiston myötä taikuus ja noitavainot saadaan kuriin.
Henkilökohtainen paljastus — heti alkuun, herran vuonna 2024. Suhtaudun kriittisesti yksisilmäiseen tieteelliseen ajattelun. Metsässä kuuntelen metsän olentojen juttuja: sammalten, puiden, muurahaisten. Haen lohtua ja viisautta metsän hengiltä. Saunassa hiljennyn kuuntelemaan löylyn henkeä. Toisaalta olen myös kristitty. Näen kristillisyydessä valtavasti arvoa. Kristityn läheisen poistuessa tästä elämästä menen kirkkoon sytyttämään hänelle kynttilän. Jeesuksen kerrotaan ajatelleen usein hyvin kirkkaasti (kuka nyt sitten nämä asiat oikeasti ajatteli ja ylös kirjoitti on toinen juttu).
Ymmärrän ihmisiä jotka sanovat tämän olevan taikauskoista, eikä yhtään tieteellistä. Ymmärrän ihmisiä jotka kysyvät mitä tuollainen hörhö tekee yliopistossa. Hyviä kysymyksiä. Kiitos.
Väitän, että ihmisten ja heidän ympäristönsä suhteen kompleksisuus, ja kaiken siinä olevan outouden ja monimuotoisuuden tutkiminen laaja-alaisesti on juuri yliopiston perusajatuksen mukaista. Universumin laajuus jo sinällään edellyttää monimuotoisuutta ja monenlaista ajattelua. Minua — kuten ajattelen olevan kaikkien tutkijoiden kohdalla — kiinnostaa juuri se mitä usein kutsumme oudoksi. Ihmisyhteisöjen elämänmuotojen ja universumin monimuotoisuus on todella outoa, vaikeasti selitettävää. Olemme kaukana universaaleista teorioista ja tuskin sellaisia koskaan saavutamme. Yrittää kuitenkin pitää. Metsän henget tai jumala eivät sellaisiksi kelpaa. Valitettavasti.
Yliopistossa on tärkeää pitäytyä parhaassa mahdollisessa tiedossa: sellaisessa jota kutsumme tämän hetkiseksi totuudeksi. Ilmastonmuutos on totta. Vähemmistöjä sorretaan. Kaikkien ihmisten tasa-arvo ei toteudu. Suomessa on ksenofobiaa ja rasismia. Tämän kaiken voitte tarkistaa avoimista tutkimustietojärjestelmistä. Liberaalissa demokratiassa, kuten Suomessa, se onnistuu meistä jokaiselle vierailemalla tieteellisessä kirjastossa, jotka ovat avoimia kaikille.
En siis luennoi tai tyrkytä kenellekään ajatuksiani metsän hengistä tai kristinuskon oppeja totuuksina. Ne kun eivät ymmärrettävästi vastaan parasta tieteellistä tietoa joka meillä tällä hetkellä on. Voin kuitenkin kertoa omakohtaisista kokemuksistani — ovat aika hyviä tarinoita ja sellaisenaan osa ihmisyyttä ja (minusta) kiinnostavia ja outoja kokemuksia ihmisen ja ympäristön suhteesta. Puhumalla näistä voin myös haastaa aivotutkijan, neurologin tai kvanttifyysikon pohtimaan miksi meillä ihmisillä on tällaisia henkisiksi määriteltyjä elämyksiä. Näin meidän tieto lisääntyy. Kaikki outo on kiinnostavaa.
Kasvoin tutkijaksi 1990- ja 2000-luvuilla, jolloin ”uuden median” katsottiin mullistavan tapamme nähdä sekä maailmankaikkeus, että toisemme. Olin yksi heistä joka halusi nähdä, että avoin, rajaton kommunikaatio kasvattaa ihmisiä ymmärtämään, miten hauras yhteinen planeettamme on ja miten ihmiskunta on vain yksi. Ehkä arroganttia valistusaatetta ja utopistista tulevaisuususkoa. Myönnän. Ajattelin monien muiden tutkijoiden tapaan, että jos kollektiivisesti ymmärtäisimme, olisimme hereillä (woke, sic!), kykenisimme ihmiskuntana muuttumaan.
Näkemykseni (oikean) tiedon merkitykseen johti siihen, että päädyin Wikipedia-aktivistiksi. Edelleen olen sitä mieltä, että Wikipedia on parasta mitä ihmiskunnalle on tapahtunut sitten yliopistojen keksimisen.
Wikipedia on esimerkki siitä mihin ihmiset kollektiivisesti kykenevät. Maailman ongelmia “uusi media” tai Wikipedia eivät ratkaisseet. Uusi media muuttui vielä “uudemmaksi mediaksi”, manipulaation ja väärän tiedon välittämisen välineeksi. Tätä “uudempaa mediaa” ryhdyimme kutsumaan sosiaaliseksi mediaksi (someksi).
Viime viikolla päätin poistua Twitter/X:ästä. Metan Facebookista ja Instagramista olen ollut poissa jo vuosia. Kuten arvata saattaa anonyymit tilit tulkitsivat Twitter/X:n jättämisen niin, että olen kommunisti, pettynyt USA:n vaalien tulokseen tai en kestä keskustelua avoimella foorumilla, ainoalla jota ei kuulemma sensuroida. Vaikka kerroin jatkossakin kertovani työstäni julkisesti LinkedIn-palvelussa ja tässä blogissa, kommentoijat pitivät minua herkkähipiäisenä ja norsunluutorniin linnoittautuvana woke ja DEI -ihmisenä, jotka nyt laitetaan kuriin. Kerroin myös, että minulle voi soittaa tai laittaa Signal-viestin jos haluaa jutella. Ei ole puheluita tai viestejä tullut.
Trust me, bro. Twitter/X:ssä, tai mikään muukaan kaupallinen verkkoalusta, ei ole vapaa sensuurista. Ne ovat juuri suljettuja foorumeja — eivät avoimia. Totuuteen pyrkivän avoimen kommunikaation sijaan alustat ja niitä hallitsevat tahot päättävät sisällön näkemisestä ja vaikuttavat itse sisältöön, eli siihen mitä sinne kirjoitamme. Ilkeydellä ja pahantahtoisuudella saa enemmän näkyvyyttä. Taustalla siis vaikuttavat monenlaiset taloudelliset ja poliittiset intressit. On surullista miten harva tämän ymmärtää, vaikka asiasta on puhuttu vuosikymmeniä.
Edelleen luotan ihmiskuntaan ja sen kykyyn kehittyä ja oppia. Kaikki muuttuu. Mitä luultavimmin parempaan suuntaan. Näin meidän tulee ihmiskuntana ajatella. Kaikki olemme ihmisiä. Elämme pienen hetken, kärsimme ja aiheutamme toisillemme kärsimystä. Mitä vähemmän sen parempi. Aika yksinkertaista.
Tässä työssä tärkeämpää kuin “uusin media”, ovat ihan se perinteinen yliopisto ja avoin web kuten Wikipedia, blogi-alustat (uusi media v. 2000) ja journalistisiin periaatteisiin sitoutuneet mediat kuten Uusi Juttu (uusi uusi media). Näitä meidän tulee tukea. Ei ruhtinaiksi itsensä nostaneiden yksilöiden manipulaatiokoneita.
Ei ihmiskunta ole sodassa. Tämä on yhteinen projekti jossa matkaamme kohti parempaa. Kaikki ovat tälle matkalle tervetulleita.